Suomalaisen kirjallisuuden keskeisenä saksantajana tunnettu Stefan Moster kysyi kirjamessuilla kuinka suuri on saksankielisen kirjallisuuden osuus suomeksi 1900-luvulla käännetystä kirjallisuudesta.
Arvasin pahasti metsään. Laskeskelin, että vuosisadan alkukymmeninä ja jossain määrin vielä kuusikymmenluvulle saakka Saksa ja saksalainen kirjallisuus olivat niin vahvoja kulttuurivaikuttajia Suomessa, että osuuden täytyy olla 25 prosentin luokkaa, jopa enemmän.
Hah, oikea vastaus, jos nyt suunnilleen muistan, on viiden prosentin luokkaa. Englannin kieli on jyrännyt jo viime vuosisadan ja jyrää tällä vuosisadalla yhä musertavammin.
Luin viime viikolla, että enää alle kymmenen prosenttia suomalaisista vanhemmista valitsee lapsilleen A-kieleksi (pitkä kieli) muun kuin englannin. Siihen kymmeneen prosenttiin sisältyvät sitten sellaiset marginaaliset kielet kuin saksa, ranska, espanja ja venäjä, jopa kiina, jota muistaakseni luetaan jossain koulussa. Harvinainen kieli ei siis tarkoita sen puhujien määrää maailmassa, vaan Suomessa, joka näin kaivaa omaa kuoppaansa syvemmäksi, että putkinäkö entisestään kaventuisi.
On kai syytä muistuttaa, että niissä kouluissa, jossa tuollainen poikkeuksellinen pitkän kielen valinta on mahdollista, oppilaat aloittavat englannin opiskelun seuraavana vuonna, ja saavat näin merkittävän kielipääoman, josta ajattelevien vanhempien luulisi olevan innostuneita. Mutta ehkä he pelkäävätkin lasten omituisen valinnan johtavan syrjäytymiseen. Olen toinen, luen saksaa! On ajateltava lapsen tulevaisuutta: sovinnaisten ja poroporvarillisten aikuispissisten maailmassa kaikenlainen toiseus, kuten saksan tai venäjän taito, herättäisi yhtä kiusallista huomiota kuin lakatut kynnet liituraidan kera (jos muistatte Johanna Korhosen mainion kolumnin syyskuun alusta).
Helsingin Saksalaisen kirjaston järjestämässä kirjamessukeskustelussa sunnuntaina meitä oli Mosterin lisäksi kaksi saksalaisen kirjallisuuden lukijaa. Kari Hotakainen oli tuonut mukanaan Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatzin, kirjallisen raamattunsa, jonka tunnusti lukeneensa viime viikolla yhdeksännen kerran. Olen samaa mieltä Hotakaisen kanssa 80-vuotiaan romaanin merkityksestä ja nautittavuudesta (ja lisään vielä suosituksen katsoa Rainer Werner Fassbinderin siitä ohjaamaa televisioelokuvaa sunnuntaisin jouluun asti Teemalta).
Kävi kateeksi, kun en voinut osoittaa näin ylivertaista kirjallista vaikuttajaa (Döblinin suomennos ilmestyi 1979, jolloin olin lukijana jo taantunut aikuiseksi). Minun olisi pitänyt tuoda mukanani iso pino kuusikymmenluvulla ilmestyneitä Otavan Moderneja kirjailijoita -sarjan saksalaisia nykykirjailijoita: Grassin Danzigin trilogia, Böllin Biljardia puoli kymmeneltä, Max Frischin Homo Faber ja Olkoon nimeni Gantenbein (niitä tiedän Jari Tervon arvostavan korkealle).
Teini-ikäisen kulttuuriradikalismissani muistaakseni uskoin, että kirjallisten muotojen tulevaisuutena on samanlainen mullistus kuin kuvataiteessa ja konserttimusiikissa jo tapahtunut. Varsinkin Grassin Peltirumpu vahvisti minua tässä uskossa, kunnes sitten törmäsin Beckettin Millaista on -teokseen. Se pani miettimään: haluanko siis kaiken kirjallisen ilmaisun kulkevan tähän suuntaan?
Oli silti sattumaa, että löysin samoihin aikoihin myös 1800-luvun saksalaisen romantiikan hienosta kertomusvalikoimasta Saksalaisia kertomuksia. Hyppelin seuraavat vuodet sujuvasti kahden vuosisadan väliä, toisinaan pistäydyin kauempanakin — Grimmelshausenin 30-vuotisen sodan romaani Seikkailukas Simplicissimus innoitti niin Grassia kuin kylmän sodan agenttia George Smileyäkin. Ponnistelin Kafkaa saksaksi ja luinkin Wolfgang Borchertin rGrafik Paradingnicelookingundressedfemalepows Ar Group Hk General Msg 81c2bc823ed61b65 Dmode Print Parading Nice Looking Undressed Female Pows Kirjallisuuskriitikko löytää arvosteltavaa - Blogit - HS.fip o Undressed Female Looking cGrafik Paradingnicelookingundressedfemalepows Ar Group Hk General Msg 81c2bc823ed61b65 Dmode Print Parading Nice Looking Undressed Female Pows Kirjallisuuskriitikko löytää arvosteltavaa - Blogit - HS.fir Pows